Post by Zephy on Jan 20, 2021 21:58:37 GMT
JIN LAI - 37 - MIES - AVIUMI - KIMENIA
Jin on Kimenian kansalaisten tuntema suojelija, soturi, auttaja ja joillekin peräti opettaja, jolta vaikeina aikoina on voinut tulla pyytämään apua. Aikaisemmin munkin on tiedetty asioivan enimmäkseen keisarinnasuvun kanssa perheensä dojon ulkopuolella, mutta Ursien sodan jälkeen sitä on näkynyt paljon useammin tavan kansan keskuudessa.
Muodonmuutoskyky
Jin hallitsee muodonmuutoksensa erinomaisesti. Jo pienestä pitäen linnulta on vaadittu hallinnan opettelua sekä kehon ja mielen vahvistamista. Mies harjoittaa muuntautumiskykyä aktiivisesti silloinkin kun sille ei ole tarvetta, mikä pitää sen jatkuvasti valmiina yllättävienkin tilanteiden varalta. Aviumilla ei ole kuitenkaan taipumusta ylpistellä muodonmuutoksellaan, vaan kohtelee sitä kuin kansallisaarretta. Jin muuntautuu harjoittelun ulkopuolella vain tositoimissa. Osittain muodonmuutosta auttavat erinäiset pienet alkulähdekorut joita mies kantaa kaikkina aikoina mukanaan. Aktiivisen muodonmuutoskyvyn harjoittamisesta johtuen Jinillä on normaalisti ihmismuodossakin häilyväisiä puolimuodon piirteitä, joita tuo ei välitä piilottaa. Jin kykenee intensiivisten harjoistusten ansiosta muuttumaan hallitusti ja toisinaan jopa kohdistetusti.
Ulkonäkö
Jin on ruumiinrakenteeltaan jäntevä, solakka ja hyväkuntoinen aviumi. Pituudeltaan se on ihmismuotoisena 176-senttinen.
Pitkät kullanhohtoiset alaselkään asti yltävät kutrit ovat suorat ja liehuvaiset. Takaraivosta osa kuontalosta on laitettu siististi poninhännälle. Hiuksissa, kuten muussakin vartalon karvoituksessa on untuvainen tuntu. Korvien juurissa kasvaa valkoista poskipartamaista untuvaa. Otsassaan miehellä törröttää pikkuinen lämpimän oranssi jäänne teroitetusta luuharjaksesta. Jinin silmät ovat eloisat ja pyöreät, miltei eläimelliset ja väriltään tummanoranssit. Niissä on lähes poikkeuksetta tuima katse tunnetilasta riippumatta, mutta se johtunee osittain tuon terävistä ja jyrkistä kulmakarvoista. Leuassaan Jinillä on lämpimän oranssi helttamainenja suippo partaa jäljittelevä uloke.
Puolimuodossaan Jin saa karkeita tengumaisia piirteitä koko kehoonsa. Seen nenä venyy pitkään nokkamaiseen muotoon ja pää pyöristyy. Ihmismuodon pieni luuharjas kasvaa massiiviseksi ja näyttäväksi luuharjaksi, joka muistuttaa etäisesti hilparin terää. Mies toisinaan teroittaa harjaksesta sapelisen terävän, mikäli sen on lähdettävä taistoon. Silmien ympärystön ihon tekstuuri muuttuu helttamaisen pehmeäksi, ja suuriksi kasvavien korvien juuriin ilmestyy untuvaiset läpät. Leuan helttaparta kasvaa kokoa ja haarautuu kertaalleen.
Puolimuotoinen kroppa venähtää pituutta 190 senttimetriin jalkojen, selkärangan ja kaulan venyessä pituutta. Jalat ja käsivarret saavat lintumaisia piirteitä, ja etenkin käsissä sormet pitenevät ja niiden päihin kasvaa lyhyet mutta terävät kynnet. Kukonjaloista takaviistoon kaareutuvat pitkät kannukset, jotka pakottavat Jinin kävelemään hieman hupsusti. Kullankeltaista untuvaa kasvaa hieman sinne tänne ympäri vartaloa. Pidemmällä puolimuuntuneessa muodossa Jinin selkään kasvaa myös siivet sekä pyrstö, joka haarautuu yhdeksäksi vapaasti liikuteltavaksi pyrstösulkia jäljitteleviksi ulokkeiksi. Niiden päissä on pienet suut. Ulokkeet ovat hermoratoja täynnä eikä Jin pidä erityisemmin niiden koskettamisesta.
Jin ei ole toistaiseksi peleissä esiintynyt petomuodossaan.
Luonne
Jin on suorastaan stereotyyppisen uljaseleinen nuori herra jolta ei puutu kaunopuheisuutta. Se on äärimmäisen kohtelias ja sydämensä äänellä puhuva lintu. Herra on hartaan uskonnollisesti perinteisiin kangistuvaa sorttia ja harjoittaakin erinäisiä traditioita, käytöstapoja sekä aatteita aina naurettavuuksiin saakka. Linnun saa melko helposti suuttumaan näiden perinteiden väheksynnällä tavalla tai toisella, eikä olisi ennenkuulumatonta nähdä Jiniä paasaamassa pää punaisena pöyristyksestä kohdattuaan epäsopivaa käytöstä. Kukkopoika on suuttuessaan ankara ja kankean tuntuinen, vaikka pohjimmiltaan tarkoittaakin hyvää eikä tapaa turhaan ojentaa ketään ilman omasta mielestään hyvää ja tarpeellista syytä. Kovapäinen lintu on mahdollista saada neuvottelemalla leppymään. Loppujen lopuksi se osaa olla ymmärtäväinen.
Suojelijan elämäntehtävään Jin suhtautuu melkoisen dramaattisella ja yliampuvalla antaumuksella. Lintu tuppaa ruoskimaan itseään henkisesti, jos jokin sen pyhistä tehtävistä menee pieleen tai se kokee tehneensä väärin ylempiään tai esi-isiään kohtaan.
Jin on äärimmäisen tarkkaavainen, ja taipuvainen pienienkin yksityiskohtien huomioimiseen kehonkielestä nurkissa pyöriviin pölypalleroihin saakka. Sosiaalisissa tilanteissa se tosin on pintapuolinen ja ajattelee hyvin yksinkertaisesti ja suoraviivaisesti. Kultakukko on melkoisen kiven sisässä kasvanut ja se heijastuu voimakkaasti sen kuivasta ja teatraalisesta puhetyylistä. Lähtökohtaisesti Jin ei tuomitse ketään, mutta teoilla ja sanoilla saa vaikutettua hyvinkin radikaalisti sen suhtautumiseen. Ilkeät tyypit saavat hyvin nopeasti siltä ankaran vastaanoton.
Toiminnan keskellä Jinistä purkautuu esille yksiä linnun parhaimmista puolista. Vaaran keskellä lintu on äärimmäisen kylmäpäinen ja sankarillinen. Se ei usko väkivallan olevan ensimmäinen ratkaisu mihinkään, mutta on valmis repeämään hätätilanteissa vaikka ja mihin.
Menneisyys
Linnun elämä ei varsinaisesti ollut koskaan järin dramaattinen, mutta tavallinen se ei myöskään ollut. Jin veljineen syntyi jo vuosisatoja sitten vanhoja perinteitä vaalivaan sukuun, joka alkuperältään juonsi juurensa Aleisiasta. Jin eli lapsuutensa koreassa linnassa missä tuolle ja veljilleen järjestettiin tarvittava opetus, mutta silloin tällöin tuo vaelsi perinteisesti perheensä kanssa ympäri kimeniaa tekemässä hyväntekeväisyyksiä ja erinäisiä palveluksia maan hallinnolle. Varhaisimmista sukujuurista lähtien tämä kyseinen aviumien suku kantoi jälkeläisilleen perintönä petokuiskaajan saloja.
Jinistä kasvoi näiden oppien keskellä järkähtämätön ja tyyni luonnonlapsi, joka kunnioittaa sukuaan, valtiotaan ja Kimenian kansaa. Sen lisäksi aviumi kehitti sydämensä asiaksi muodostaa luottamuksellisia yhteyksiä hirviömäisten petojen kanssa.
Perhe on ollut perinteisesti hyvin tiukka järjestelyistään, ja siitä mihin tarkoituksiin kykyä on saatettu käyttää. Lukuisten mukamas hyväntahtoisten tahojen vaatiessa suvulta mahdottomia se sulki itsensä vartioiden suojaan suojellakseen itseään sekä läheisiään kiristykseltä.
Kimenian sota ja ursien hyökkäys riepotteli maata, kuten myös ankarasti vartioitua linnastoa. Ursat eivät kuitenkaan koskaan päässeet linnalle asti jota puolustettiin viimeiseen asti, vaatien kuitenkin mittavia uhreja. Tragedian musertama Jin veljineen uhreja kunnioittaakseen päättivät kukin asuttautua lähemmäs tavan kansaa ja tarjota apuaan ja osaamistaan niin hyvin kuin suinkin kykenivät jääden sille tielle.
Hypnoosi
Jin osaa hypnotisoida petomuotoisia olentoja äänen ja tanssikoreografian keinoin. Tekniikan vaikutus on hyvin yksilöllistä, mutta ideaalissa tilanteessa vaikutus ihmismuotoisiin ja puolimuuntuneisiin on rauhoittava ja miellyttäviä tunteita herättävä. Puolimuuntuneisiin vaikutus on yleensä voimakkaampi. Tekniikalla ei voi pysyvästi kesyttää yhtäkään olentoa, eivätkä olennot tottele muita kuin hypnotisoijaansa. Vauhkoontunutta petoa on haastavaa tai jopa mahdotonta taltuttaa yksin ja niissä tilanteissa Jin tarvitsee yleensä veljiensä apua.
Nykytilanne ja lyhyt pelihistoria
Keisarinnan vallanvaihdos ajoi Jinin pakosalle Aleisiaan, missä se on jatkanut edellisen keisarinnan uskollista palvelemista.
Nippelitietoa
- Jin oli peliin tullessaan iältään 35.
- Jinillä on neljä veljeä: Huo, Shui, Mu ja Tu. Hän on veljeskatraan vanhin.
- Perheellä on pieni linnake joka sijaitsee Kimenian vuoristossa, linnakkeen edustalla on kyläyhteisö asutuksineen, keskellä dojo ja aivan perällä on kotitemppeli ja vartioston asuntoja.
- Jin on taitava käyttämään keihäitä.
- Kukko on tajuttoman huono teknologian kanssa, kännykät ja tietokoneet ovat sille vieraita eikä lintu ole niitä oikeastaan elämänsä aikana käyttänyt.
- Jin preferoi kirjeitä viestitysvälineenä.
