Post by Roku on Mar 15, 2024 16:17:04 GMT
Pip || 19 || Muunsukupuolinen || Vespertilio-canidi hybridi || Rayesia || K-viruspositiivinen
Ammatti/asema: Toistaiseksi työtön ja koditon
Maine: Tällä hetkellä Pipillä ei ole mainetta suuntaan taikka toiseen, sillä on elänyt ikänsä eristyksissä.Muodonmuutos
Puolimuotoon muuttuminen on Pipille helppoa, ja hän kykenee siihen hyvin tahtoessaan; tämä muoto on kuitenkin siitä hallitsematon, että myös suuret tunteet – jotka ovat tämän hybridin tavaramerkki – vievät tämän hyvää vauhtia kohti petomuotoa. Pedoksi asti hän ei kuitenkaan ole vielä muuttunut. Nälkäkin kutsuu pedonverta, ja yleensä ensimmäinen merkki tästä on valkuaisten muuttuminen mustiksi.
Ulkonäkö
Pip on pyöreäkasvoinen hybridi, jolla on hiukan ylöspäin osoittava nenä ja paksut huulet sekä luomi vasemman silmän alla. 182-senttinen ja roteva, pehmeäpiirteinen kroppa paljastavat canidiveren, kun taas harmahtava iho ja syvän punertavanruskeat silmät ovat selkeä merkki vespertilioverestä: silmien puna voimistuu nälän kalvaessa vatsanpohjassa. Terävät kulmahampaat voisivat teoriassa tulla kummalta puolen sukua tahansa, eikä hän arastele niitä vilautella, oli sitten kyse ärähtelystä taikka naurusta. Ruskeat hiukset on leikattu lyhyiksi, ja ne sojottavat usein taivasta kohden.
Pip pitää neutraaleista väreistä ja katu-uskottavasta lookista. Hänen suosikkivaatteensa on musta nahkatakki, joka näyttää hänen yllään auttamatta liian isolta, mutta joka istuu melko hyvin hänen muuttuessa puolimuotoonsa.
Puolimuoto:
Puolimuodossaan Pip kasvaa pituutta noin 15 senttiä, mutta lisäpituutta voisi luulla tulevan vähemmän, sillä samalla hänen ryhtinsä muuttuu etukumarammaksi. Lisäksi etenkin hänen yläkroppansa rotevoituu huomattavasti, kädet kasvavat pituutta ja kasvojen ympärille ja ympäri kehoa kasvaa ruskeaa karvaa. Nenä muuttuu lepakkomaisemmaksi litistyen ja osoittaen voimakkaasti ylöspäin, ja silmien valkuaiset mustuvat ja iirikset saavat yleensä voimakkaamman punaisen sävyn. Hampaat ja kynnet terävöityvät ja kulmahampaat saavat lisää pituutta.
(kuva tulossa myöhemmin)
Petomuoto:
Ei ole muuttunut.
Kumppanilepakko
Vielä toistaiseksi nimetön lepakko on noin madagascarinlentäväkoiran kokoinen (siipien kärkiväli n. 120cm) ja sitä muistuttava punaruskeakarvainen metsästäjä, jonka suu on täynnä teräviä hampaita. Pipiä kohtaan se on lempeä ja läheisyydenhaluinen, mutta vieraita se katsoo epäillen, ja vilauttelee hampaita niille, jotka yrittävät liian lähelle.
Pip ei ole vielä luonut mitään suhdetta otukseen, vaan rakkaus ja välittäminen on vielä toistaiseksi yksipuolista; hybridi ei tiedä kumppanilepakoista tuon taivaallista, ja olettaa telepatian olevan jokseenkin normaalia lepakoiden keskuudessa, ja laitoksen tietämillä pyörimisenkin hän on laittanut hyvän lepopaikan piikkiin.
Luonne
Ensivaikutelma Pipistä on yleensä kaunistelematon, jopa röyhkeä: hänelle loukkauksien viljely tuntuu olevan enemmän harrastus kuin harkitusti tehtävä asia, ja vaikka hän osaa kyllä ottaa muiden tunteet huomioon, hän on tähän saakka kokenut, että on oikeastaan samantekevää, miten hän käyttäytyy, sillä seuraukset ovat tavallisesti olleet lähinnä puhutteluja ja puuttuvia jälkiruokia.
Jos sietää tämän piikikästä ulkokuorta, saattaa nähdä tuon kovaa rakkautta jakavan puolen. Ennen syljetyt loukkaukset tulevatkin hymyn tai jopa naurun kera, ja vaikka ystävälliset läpsäisyt voivat hiukan kivistää, ei niiden ole tarkoitus satuttaa. Hänen tunteensa ovat suuria ja näkyviä, olivat ne sitten positiivisia tai negatiivisia.
Häneltä puuttuu elämänkokemus ja tietämys jolla manipuloida, ja kenties hyvä niin, mutta kokonsa ja temperamenttinsa puolesta hän lienee kykenevä pelästyttämään aremmat antamaan myöten hänen – yleensä kaikkiaan vaatimattomille – pyynnöilleen.
Menneisyys
Olipa kerran tiedenainen, joka halusi tutkia tarkemmin hybridiveren vaikutuksia yksilöön, sekä sen ominaisuuksia yleensä. Asiaa aikansa pohdittuaan hän päätti, että olisi ehkä helpointa tehdä oma lapsi, sillä näin hän takaisi sen, ettei tuota vedettäisi kesken kaiken leikistä pois.
Pip on elänyt koko ikänsä laitoksessa, joka tosin on ollut niin kodinomainen, ettei välttämättä ansaitsisi tuota nimeä, ellei siellä olisi ollut henkilökuntaa vuorokauden ympäri, ja ellei leikin ohessa olisi tarkkailtu milloin tunnereaktioita, milloin pyydetty verikokeisiin, milloin annettu paperin täydeltä kysymyksiä vastattavaksi. Koska Pip kasvoi tuohon, se oli hänelle arkea, eikä hän sitä kyseenalaistanut. Hän kuuli välillä henkilökunnan puheita omista elämistään, ja kyselikin heiltä kaikenlaista: jotkut vastailivat mielellään, toiset tyytyivät vain tekemään työnsä. Ulkomaailma piha-aidan toisella puolen oli kielletty mysteeri, joka kiehtoi mutta jota hän ei koskaan päässyt näkemään kuin televisiosta, joka oli yksi hänen suosikkiviihdykkeistään.
Laatikkoon vangittu kuva ei kuitenkaan ainiaaksi riittänyt, vaan uteliaisuus ja turhautuminen elämään suljetussa maailmassa saivat hänet ottamaan riskin – yhden monista – ja hiippailemaan ulos yön pimeinä tunteina. Matkaa sivistyksen pariin olisi tovi, mutta eiköhän reissu olisi sen arvoinen.
Nippelitietoa
- Pip rakastaa luontodokumentteja ja saippuaoopperoita.
- Hänen kuulonsa ja hajuaistinsa ovat vähättelemättä loistavat, mutta liialliset ärsykkeet saavat hänet pahalle päälle.
- Pip on saanut jonkin tasoista perusopetusta, mutta enemmän hän on oppinut tv.tä katsomalla, josta johtuen hänellä on ehkä omituisiakin olettamuksia siitä, miten yhteiskunta toimii.
